Lisätietoa

» Luonneanalyyttinen kehopsykoterapia

» Wilhelm Reich


Lue myös Markku Välimäen artikkeli
Wilhelm Reich ja hänen elämänsä

Terapia » Luonneanalyyttinen kehopsykoterapia

Terapia-sanan pohjalla on kreikkalainen sana "therapeia", joka tarkoittaa ihmisen hoitamista ja parantamista. Luonneanalyyttinen kehopsykoterapia, alkuperäiseltä nimeltään luonneanalyyttinen vegetoterapia, saa nimensä siitä, että se hoitaa sekä ihmisen mieltä että kehoa. Luonneanalyysi tarkoittaa sitä, että luonnetta voi tarkastella ja että luonne on muutoksille altis. Vegetatiivinen viittaa somaan, toisin sanoen elimistöön, kehoon. Kehopsykoterapiassa ihminen tulee huomioiduksi kokonaisuutena. Tällöin työskennellään sekä sanallisten ilmausten, ajatusten ja mielikuvien, että kehon tuntemusten, aistimusten ja autonomiseen hermostoon lukkiutuneiden reagointitapojen kanssa. Kehopsykoterapia voi olla avuksi myös traumaattisista kokemuksista kärsiville.

Tapaamme olla maailmassa vaikuttavat geeniperimä, vallitseva yhteiskunta, perhe ja elämänkokemuksemme. Elimistön perustoimintoja, tunteita ja käyttäytymistä säätelee autonominen (ei-tahdonalainen) hermosto ja limbinen järjestelmä. Nykyhetken käyttäytymisemme pohjalla ovat näihin järjestelmiin varastoituneet kokemukset ja opit - yksilöllinen menneisyytemme. Toimintamme nykyhetkessä on usein pitkälti automatisoitunutta, tietoisuutemme ulottumattomissa. Nykyhetken tilanteessa elimistömme reagoi niillä fysiologisilla ja fyysisillä tavoilla, joihin se on tottunut. Elimistö, mieli ja keho, noudattaa vanhoja tuttuja ratoja, vaikka olosuhteet muuttuvat. Vaikka ihminen haluaisikin muuttaa käyttäytymistään, hän ei välttämättä pysty siihen yksin, vaan tarvitsee terapeuttisen tuen, toisen ihmisen apua, juuri autonomisen hermoston automaattisuudesta johtuen.

Ihmisellä on luonnostaan taipumus mennä kohti sitä, joka vetää puoleensa ja välttää sitä, joka työntää luotaan. Tunne on kehon viesti, joka valmistaa elimistön toimimaan kuhunkin tilanteeseen sopivalla tavalla. Jokin voi kuitenkin järkyttää tai häiritä pysyvästi tätä viestintää, emmekä tunne sitä mitä voisimme tuntea. Emme noudata sisäisiä tunteitamme ja aistimuksiamme, siis kehomme ilmauksia. Kadotamme tunteemme, toistamme yksioikoisesti jotakin tunnetta tilanteesta riippumatta tai tunteemme ovat jatkuvassa sekasorrossa. Jokin on lukossa, eikä toimintamme auta omaa tai yleistä hyvää: tunteemme eivät toimi enää kompassinamme. Toistamme nykyhetkessä vanhaa - uuden löytäminen ja tarkoituksenmukainen käyttäytyminen on ulottumattomissamme. Synnynnäinen toiminnanvapaus on kadonnut.

Ne tavat, miten olemme ja toimimme, kuvastavat luonnettamme. Luonne ei kuitenkaan ole ihmisen syvin olemus, hänen todellinen itsensä. Luonne kehittyy alun perin suojelemaan ihmistä ulkomaailman aiheuttamilta turhautumisilta ja tasapainottamaan ympäristön vaatimusten ja sisäisten viettitarpeiden välistä ristiriitaa. Luonteemme näkyy mielenliikkeissä, asenteissa, ajattelussa, tunteissa ja kaikessa käyttäytymisessämme. Se ilmenee myös kehomme asennoissa, liikkeissä ja liikkumattomuudessa.

Jännittynyt tai lamaantunut keho estää tunteiden liikkeen, jolloin tarkoituksenmukainen kokemus estyy. Kehon jännitystilan muuttuessa krooniseksi, ihminen alkaa pitää sitä elimistön ainoana ja omimpana olona. Pysyvästi jännittynyt lihas tekee jatkuvasti työtä ylläpitääkseen totunnaisia tapoja ja asenteita. Tähän kuluu suunnaton määrä energiaa ja se sitoo ihmisen myötäsyntyistä elämäniloa.

Tämä terapeuttinen menetelmä ei sisällä pakottamista, vaan eheytyminen etenee ihmisen oivallusten ja löytöjen perusteella. Terapian perustana on asiakkaan ja terapeutin välinen vuorovaikutus. Terapiassa keskustellaan, ja omaan kehoon ja sen ilmauksiin tutustutaan äänen ja liikkeen avulla. Myös hengityksellä on tärkeä asema tässä terapiassa. "Itse" ei ole ajatukset ja mielikuvat itsestä, vaan kokemus itsestä on ennen kaikkea kehollinen. Luonteen ja käyttäytymistapojen takaa ihminen löytää jotakin uutta ja alati muuttuvaa. Todellinen minä, itse, on aina jossakin määrin tuntematon ja yllätyksellinen.

Kestävä muutos tapahtuu, kun ihminen löytää kosketuksiin oman elämänvoimansa kanssa, hän ei enää vain samaistu luonteeseensa eikä ole elämänhistoriansa vanki. Tällöin ihmiselle palautuu kyky itsesäätelyyn ja valintaan. Energia vapautuu nykyhetkessä elämiseen ja elämänjano kasvaa. Tämän myötä myös aito yhteys toisiin ihmisiin ja muuhun maailmaan syvenee.